Freelancer vai design-kumppani: kumpi toimii, kun tuote on liiketoimintakriittinen
Kun yritys tarvitsee UX- tai UI-suunnittelua, freelancer on usein ensimmäinen vaihtoehto. Ja usein myös oikea sellainen.
Freelancer on nopea ratkaisu. Ei rekrytointiprosessia, ei pitkää sitoutumista. Jos kyse on yksittäisestä projektista tai rajatusta kokonaisuudesta, freelancer voi olla täysin riittävä valinta.
Mutta jos tuotetta kehitetään jatkuvasti ja design on osa liiketoimintakriittistä tekemistä, tilanne muuttuu.
Saatavuus on aina epävarma
Freelancerin suurin riski ei ole osaaminen vaan saatavuus. Hyvällä freelancerilla on useita asiakkaita, ja hän priorisoi omien tarpeidensa mukaan. Se on täysin ymmärrettävää, mutta vaikeaa ennustaa.
Freelancerit ovat usein freelancereita juuri siksi, että he haluavat tehdä monenlaisia projekteja eri asiakkaille. Se on heidän motivaationsa.
Pitkäjänteinen integroituminen yhden tuotteen kehitykseen ei ole se, mitä useimmat freelancerit hakevat. Se ei ole heille sweet spot, ja se näkyy sitoutumisessa.
Olemme nähneet tilanteita, joissa asiakas on saanut hyvän freelancerin kiinni muutamaksi kuukaudeksi, ja sitten tämä on siirtynyt toiseen projektiin.
Uuden löytäminen ja perehdyttäminen kestää viikkoja. Sillä välin tuotekehitys jatkuu ilman design-osaamista.
Kokonaisvastuu jää asiakkaalle
Freelancer tekee sen, mitä sovitaan. Se on reilua. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että kokonaisvastuu designin suunnasta, laadusta ja jatkuvuudesta jää asiakkaalle.
Freelancer-designerit ovat usein taitavia tekijöitä, mutta he tarvitsevat ohjausta. He tarvitsevat jonkun, joka priorisoi ja kertoo, mitä tehdään seuraavaksi.
Monelle freelancerille design on enemmän taidetta kuin liiketoiminnan työkalua. Toki poikkeuksia on, mutta yleinen kaava on tämä.
Jos yrityksessä ei ole design-osaamista ennestään, kukaan ei ohjaa työtä. Kukaan ei haasta ratkaisuja tai varmista, että yksittäiset päätökset tukevat kokonaisuutta.
Freelancer ei yleensä osallistu tuotetiimin arkeen samalla tavalla kuin vakituinen tekijä. Hän ei ole sprinteissä, ei retrospektiiveissä, ei strategiakeskusteluissa. Design jää helposti erilliseksi.
Milloin freelancer riittää
Freelancer toimii hyvin, kun:
- Kyse on rajatusta projektista, jolla on selkeä alku ja loppu
- Tiimissä on kehittäjiä muttei designeria, ja freelancer tulee osaksi tiimiä täydentämään osaamista
- Yrityksessä on joku, joka ohjaa ja priorisoi design-työtä
- Saatavuus ei ole kriittinen tekijä
- Työ ei edellytä syvää tuotetuntemusta tai liiketoiminnan subtanssia
Nämä ovat täysin valideja tilanteita. Tässä ei ole mitään vikaa.
Milloin tarvitaan jotain muuta
Ongelma syntyy, kun freelancer-malli venytetään tilanteeseen, johon se ei sovi. Eli kun tuotetta kehitetään jatkuvasti, design on liiketoiminnan kannalta kriittistä ja tarvitaan tekijä, joka ymmärtää tuotteen kontekstin syvällisesti.
Silloin tarvitaan jatkuvuutta, sitoutumista ja vastuunkantoa. Sellaista, jota yksittäinen freelancer harvoin pystyy tarjoamaan, koska hänellä ei ole siihen rakenteita.
Perustimme The Good Siden vuonna 2024 juuri tämän ongelman ratkaisemiseksi. Fractional Design Partner -mallissa design-tiimi liittyy osaksi asiakkaan tuotetiimiä kuukausittaisella sopimuksella. Allokaatiota voi säätää tarpeen mukaan. Se yhdistää freelancerin joustavuuden ja vakituisen tekijän jatkuvuuden, ilman kummankin riskejä.
Ero on yksinkertainen: freelancer tekee työn ja lähtee. Me jäämme osaksi tiimiä niin kauan kuin on järkevää.
Mikki