Insinöörilähtöisyys on kuin ylisuojeleva isä, joka suojelee lastaan ampiaisen pistoksilta pukemalla hänet märkäpukuun
Olin hiljattain kokouksessa, jossa asiakas luonnehti isoa tuotekehitysorganisaatiotaan insinöörilähtöiseksi. Tämä kiteytys sai minut miettimään, että onko insinöörilähtöisyys meille ongelma ja mitä insinöörilähtöisyydellä yleensä tarkoitetaan.
Insinöörit ja ylisuojelevat isät: kummassa on enemmän järkeä?
Insinöörilähtöisyys on lähestymistapa, jossa suunnittelua ohjaavat ensisijaisesti insinöörimäiset näkökulmat, kuten tekniset vaatimukset, tehokkuus, suorituskyky ja rakenteellinen toimivuus. Siinä painotetaan teknisiä ratkaisuja, loogista ajattelua ja analyyttista ongelmanratkaisua, usein insinöörien ja teknisten asiantuntijoiden näkökulmasta.
Insinöörilähtöisyyttä käytetään yleensä perusteena heikolle käyttäjäkokemukselle tai huonolle suunnittelulle. Siinä on jotain samaa kuin ylisuojelevassa isässä, joka tietää olevansa ylisuojeleva mutta jolla ei ole mitään aikomusta tehdä asialle mitään. On sosiaalisesti hyväksyttävämpää sanoa olevansa ylisuojeleva kuin todeta ääneen: ”En kykene tekemään sitä mikä olisi lapseni parhaaksi – siksi suojaudumme ampiaisen pistoksilta ulkoilemalla märkäpuvuissa”. Okei ehkä vähän liioittelen mutta saat varmaan kiinni ajatuksesta. Ampiaisen pistoksilta ei tyypillisestä tarvitse suojautua ellei esimerkiksi satu olemaan hengenvaarallisesti allerginen pistoksille. Jos pistos ilman antihistamiinia uhkaa ihmisen henkeä eli jatkuvuutta, on syytä varautua pistoksiin tai ehkä jopa suojautua niiltä.
Voiko insinööriajattelu kaataa SaaS-bisneksen?
Uhkaako insinöörilähtöisyys SaaS-yrityksen jatkuvuutta? Kyllä ja ei. Insinöörilähtöisyyden yrityksessä tulisi olla kuin harmiton ryhmäseksikokeilu. Sen pitää olla kaikkien mielestä hyvä idea ja sen pitää olla turvallista. Jos sillä on pienikin mahdollisuus olla terveydelle haitallista niin se on syytä jättää väliin. Insinöörilähtöisessä ajattelussa on toki puolensa. Organisaation näkökulmasta se voi olla menestystekijä sillä se houkuttelee puoleensa insinöörismielisiä ihmisiä. Tarvitsemme sitoutuneita ja yrityksen kulttuurista nauttivia ihmisiä ja erityisesti niitä, jotka viihtyvät samassa työpaikassa pitkään. Yhteistoiminta sujuu paremmin kun yrityksen kulttuuri on sitä millä se haluaa kilpailla markkinassa. Siitä nimittäin ei tule yhtikäs mitään, että työntekijät ja johtajat ovat jatkuvasti eri linjoilla siitä mitä arvoja yrityksen tulisi edustaa käytännössä.
Tuotekehityksessä erityisesti ohjelmoinnin ja arkkitehtuurin osalta on insinöörismäiselle ajattelulle paljonkin tarvetta. Backend koodari tai DevOps ei A/B testaa mitään. Hän toteuttaa suorituskykyisiä järjestelmiä ja infrastruktuureja. Kuinka monta suunnittelijaa tuotekehitysorganisaatiossa pitäisi olla, jotta tuotekehityksen toimintakulttuuri pysyy riittävän design-vetoisena? Tai mikä olisi sopiva insinööri-suunnittelija suhdeluku?
Käyttäjäkokemus on insinööriajattelijan pahin painajainen
Onko insinöörilähtöisyys arvo, jolla voisi pärjätä globaalissa kilpailussa? Kenties, ehkä, mutta itse en yleistäisi. Väitän, että käyttäjäkokemus syö insinöörin loogista ajattelua aamupalaksi. Siinä ei nimittäin insinöörimäisyys paljoa paina kun naapurin tuotteella työ tulee tehtyä hymyssäsuin sen sijaan, että asiaa pitäisi ratkoa kulmat kurtussa. En muista kenenkään suositelleen yhtään tuotetta tai palvelua sen insinöörimäisyytensä vuoksi. Hyvä käyttäjäkokemus ilahduttaa ja vaikuttaa sellaisten tunnekokemusten kautta, jotka usein mielletään myönteisiksi. Myönteisten kokemuksien jakaminen on helpompaa ja sen takia tehokkaampi strategia kuin esimerkiksi ärsyttäminen.
Insinööri suunnittelee kirveen – mikä voisi mennä pieleen?
On oikeasti olemassa todella vähän sellaisia tilanteista, joissa kannattaa soveltaa insinöörimaista ajattelua tuotekehitykseen ja suunnitteluun. Miltä näyttäisi insinööri suunnittelemassa kirvestä toiselle insinöörille? En usko, että lopputuloksena olisi maailmanluokan kirves, jonka varresta pysyy ote hanskalla tai ilman, sateella tai aurinkoisella säällä. Insinööri suunnittelisi kirveen, jota kuuluu pitää tietyt hanskat kädessä koska insinöörillä on kymmenen paria erilaisia hanskoja, yksi pari kuhunkin tarpeeseen (plus varaparit ulkovarastossa). Sen sijaan Fiskars suunnitteli kirveen, joka soveltuu insinöörin lisäksi tavalliselle Penalle, jolta löytyy vain yksi näppylähanska ja sekin väärään käteen, ja jota voi käyttää turvallisesti säällä kun säällä.
Insinöörilähtöisyys vs. bisnesäly: kumpi vie voiton?
Onko siis insinöörilähtöisyys ongelma liiketoiminnassa? Varmaa on, että maailma on aina täynnä hyviä konsepteja, jotka ovat hyviä vain siihen asti, että joku muu suunnittelee ne paremmin. Maailma esimerkiksi oli pitkään täynnä menestyviä deittailualustoja kunnes tuli Tinder. Maailma oli täynnä kukoistavia ”soita ja tilaa pizza kotiin” konsepteja, kunnes tuli Wolt. Ja maailma oli täynnä kukoistavia Symbian pohjaisia älypuhelimia kunnes tuli iOs ja Android. Maailman parhaat konseptit tehdään muutenkin intohimon ja asenteen voimalla eikä niinkään siksi, että markkinatilanne sitä edellyttää. Hyvä tuote ja siten hyvä liiketoiminta on siis enemmän kiinni oikeasta asenteesta kuin vallitsevasta kilpailutilanteesta.
Mikki Aalto-Ylevä
040 869 8887
mikki@goodside.fi
